Oopperajoulu 2025

OOPPERA

Wolfgang Amadeus Mozart oli ihmelapsi ja monitaituri, mutta kenties suurimman vaikutuksen musiikin historiaan hän jätti oopperoillaan. Emanuel Schikanederin hilpeästä satunäytelmälibretosta hän loi merkkiteoksen Taikahuilu, jonka viittaukset vapaamuurariliikkeen oppeihin kuuluvat jo alkusoitossa. Pyhän luvun 3 vaikutuksesta teos alkaa kolmen alennusmerkin sävellajissa Es-duurissa, ja juhlavia alkusointuja tarvitaan kolme ennen tapahtumien käynnistymistä.

Riehakkaaseen tunnelmaan päättyvän alkusoiton jälkeen lavalle astelee prinssi Tamino, joka rakastuu prinsessa Paminaan jo pelkän näkemänsä kuvan perusteella. Dies Bildnis ist bezaubernd schön (”Tämä kuva on lumoavan kaunis”) on ensiluokkainen rakkaussonetti, Mozartin upeasti musiikiksi muotoilemana.

Koomisen oopperan mestariksi Mozartin nosti etenkin Figaron häät, jonka tunnetussa aariassa Deh vieni, non tardar (Tule äläkä viivy) Susanna kiusoittelee kätkössä odottavaa Figaroa. Mustasukkainen Figaro luulee laulun olevan suunnattu Susannaa liehittelevälle kreiville, kun todellisuudessa sekä kreiviä että Figaroa vedätetään olan takaa.

Mozart ja libretisti Lorenzo da Ponte jatkoivat yhteistyötään hieman vakavammissa merkeissä oopperalla Don Giovanni, jonka moraalittomasta päähenkilöstä Donna Elvira varoittaa pahaa-aavistamatonta Donna Annaa: ”Non ti fidar, o misera” (Älä luota häneen, onneton) – Don Giovannin yrittäessä väittää, että Elvira on järjiltään.

Georges Bizet vakuutti Pariisin musiikkimaailman voitettuaan maineikkaan Prix de Rome -palkinnon 1857 vain 18-vuotiaana. Tuleviin saavutuksiin lukeutui eksoottiselle Ceylonin saarelle sijoittuva Helmenkalastajat, jonka tunnetuimmassa kohtauksessa Nadir ja helmenkalastajien kuninkaaksi valittu Zurga huomaavat rakastuneensa samaan neitoon.  ”Au fond du temple saint” (Pyhän temppelin perällä) kasvaa muistelusta toteamukseen, että miesten ystävyys on samaan naiseen kohdistunutta rakkautta voimakkaampi.

Bizet koki pettymyksen toisensa jälkeen ennen oopperaa Carmen, joka sekin nousi suosioon vasta säveltäjänsä kuoltua vain 36-vuotiaana sydänkohtaukseen. Nykyään tulinen kolmiodraama kuuluu historian esitetyimpiin oopperoihin ja Carmenin Habanera ”L’amour est un oiseau rebelle” (Rakkaus on kapinallinen lintu) kaikkein esitetyimpiin sopraanoaarioihin. Baritonien suosikkeihin kuuluu härkätaistelija Escamillon räiskyvä ”Votre toast, je peux vous le rendre” (Maljanne, suon sen teille), joka tunnetaan kertosäkeensä huudahduksesta: ”Toreador, en garde!”

Bizet’n ajan Pariisin oopperanäyttämöitä hallitsi 1860-luvulla vanhempi kollega Charles Gounod, joka tarttui Shakespearen Romeoon ja Juliaan menestyksellä. Tunnetuksi on tullut etenkin Julian hahmon esittelevä viehkeä valssi ”Je veux vivre” (Tahdon elää), jossa hän viittaa kintaalla tulevalle järjestetylle avioliitolleen Parisin kanssa.

1820-luvulla ensin Italian ja sitten Pariisin oopperamaailmaa pyöritti mielin määrin Gioachino Rossini. Hänet tunnettiin koomisista oopperoistaan, kuten Sevillan parturi, jonka taiturimaisessa sopraanoaariassa ”Una voce poco fa” (Hetki sitten ääni kaikui) neuvokas Rosina suunnittelee rakastettunsa Lindoron valloittamista parturi Figaron suosiollisella avustuksella.

Rossinin aikalaista Gaetano Donizettia inspiroi Skotlanti ja Sir Walter Scottin (ei sukua illan solistille) tarina Lammermoorin morsiamesta kuuluisine hulluuskohtauksineen. Oopperan Lucia di Lammermoor ensimmäisessä näytöksessä Lucian veli Enrico kiroaa tämän suhteen Edgardoon ja toivoo kuolettavaa salamaniskua siskolleen pelastuksena häpeästä

Paria vuosikymmentä myöhemmin italialaisen oopperan tähdeksi nousi Giuseppe Verdi, jonka Rigoletton viimeisen näytöksen kohtaus ”Bella figlia dell’amore” (Rakkauden kaunis tytär) edustaa yhtyelaulun huippua. Petollisen herttuan kosiskellessa Maddalenaa hänen rakastettunsa Gilda seuraa tätä piilostaan kauhistuneena, Gildan isän Rigoletton vannoessa kostoa petturille. Neljä persoonallisuutta mestarillisesti yhteen sovittava kohtaus toimi lähtökohtana menestysnäytelmälle ja siitä laaditulle vuoden 2012 elokuvalle Kvartetti.

Yhteislaulun huumaa on myös Verdin oopperan La traviata juomalaulussa ”Libiamo ne’ lieti calici” (Juokaamme iloisista maljoista), jossa myöhemmin rakastavaisiksi päätyvien Violettan ja Alfredon riemuun yhtyy koko juhlaväki.

JOULU

Johann Sebastian Bachin aariassa ”Schafen können sicher weiden” (Lampaat voivat rauhassa laiduntaa) ei viitata jouluevankeliumiin, vaan hyvän hallitsijan tuomaan rauhaan, kuten Saksi-Weissenfelsin herttua Christianin syntymäpäivää juhlineeseen ”Metsästyskantaattiin” sopii. Nelikätinen pianosovitus on suosittu mm. häämusiikkina.

Samuel Barberin lyhyessä aariassa ”Must the Winter Come so Soon” (Onko talven tultava niin pian) Erika kärsii olostaan mökkiin sulkeutuneen Vanessa-tätinsä luona. Aariasta on tullut valtavan suosittu, ja niin oli tulla koko oopperasta Vanessa, mutta säveltäjän ja libretisti Gian Carlo Menottin ajan ilmapiirissä sopimaton romanttinen suhde luultavasti sai yleisön hylkimään teosta.

Claude Debussyn laulu kodittomien lasten joulusta (Noël des enfants qui n’ont plus de maison) ei säteile tavanomaista joulun rauhaa. Julman maailmansodan keskellä säveltäjä pyytää itse laatimassaan tekstissä joulua kostamaan Ranskan lasten puolesta ja rankaisemaan saksalaisia hyökkääjiä.

Benjamin Britten liitti keskiaikaisen Corpus Christi -runon osaksi jo 19-vuotiaana säveltämäänsä kuoroteosta A Boy Was Born ja sovitti eleetöntä rauhaa henkivän sävellyksen myöhemmin lauluäänelle ja pianolle.

Joulu on saanut kansat laulamaan ympäri maailman. Lauluina keinuvat sekä italialainen venelaulu ”Sankta Lucia” (Pyhä Lucia) että skotlantilainen kehtolaulu Tàladh Chrìosda (Kristuksen kehtolaulu).

Karl Collanin ikisuosikki kansan silmissä on Sylvian joululaulu. Zacharias Topeliuksen runo ei ole vain jouluista tunnelmointia, vaan voimakas kannanotto eläinten oikeuksien puolesta. Sylvia – pikkuinen mustapääkerttu – vaikertaa vangittuna Sisiliassa, sillä sen laulun avulla houkutellaan lajitovereita syötäväksi italialaiseen joulupöytään. Raaka perinne on onneksi EU:n lainsäädännön avulla vihdoin jäämässä historiaan.

Hugh Martin ja Ralph Blane kirjoittivat joululaulun Judy Garlandin tähdittämään musikaalielokuvaan Meet Me in St. Louis vuonna 1943. Have Yourself a Merry Little Christmas tuli myöhemmin tunnetuksi erityisesti Frank Sinatran levyttämänä versiona.

Irving Berlinin säveltämän laulun White Christmas (Valkea joulu) levytti Bing Crosby tuoreeltaan vuonna 1942. Sittemmin se on yli 50 miljoonalla kopiolla noussut historian myydyimmäksi singlejulkaisuksi.

Adolphe Adamin tunnetulla joululaululla levyttäjiä on runsaasti, yhtenä rakastetuimmista Jussi Björlingin ruotsinkielinen tulkinta. Placide Cappeaun alkuperäinen runo ”Minuit, chrétiens” (Keskiyö, kristityt) syntyi ennen joulua 1847 ja sai musiikillisen asunsa juhlitun oopperasäveltäjä Adamin kynästä vain muutamaa päivää myöhemmin. Hartaan kristillisen sanoman täyttämä runo kehottaa koko maailmaa polvistumaan Lunastajan edessä.

Lauri Mäntysaari