Aurora: Turku Ensemble

Sept papillons oli ensimmäinen teos, jonka Kaija Saariaho kirjoitti L’Amour de loin (Kaukainen rakkaus)-oopperansa jälkeen. Säveltäjä kirjoitti sitä osittain jo oopperan harjoitusten aikana Salzburgissa. Aistittavissa on halu löytää sellainen uusi maailma, jolla ei ole mitään tekemistä suureellisen oopperan kanssa, ei tyylillisesti eikä sävelkielellisesti. Oopperan pitkistä aikajänteistä ja ikuisista metaforista – rakkaus, kaipuu ja kuolema – Saariaho siirtyi näihin seitsemään miniatyyriin, joissa tutkitaan perhosen lennossa ja olomuodossa ilmenevää haurasta ja hetkellistä liikettä, jolla ei ole alkua eikä loppua.

Sept papillons on Rudolf Steinerin säätiön tilaus, ja sen esitti ensimmäisen kerran Anssi Karttunen Helsingissä syyskuussa vuonna 2000.

Dimitri Shostakovich kirjoitti viisitoista jousikvartettoa, joista kahdeksas lienee tunnetuin ja eniten esitetty. Säveltäjä kirjoitti kvarteton kolmessa päivässä vuoden 1960 vierailunsa aikana toisessa maailman sodassa täysin tuhoutuneessa Dresdenissä. Shostakovich omisti teoksen fasismin ja sodan uhreille. On esitetty monia arveluita siitä, mitä säveltäjä tällä omistuksella todella tarkoitti. Solomon Volkov toteaa Shostakovichin muistelmateoksessaan, että pitäisi olla henkisesti sokea ja kuuro, jos ei ymmärtäisi omistuksen viittaavan Shostakovichin omaan tuskaan Stalinin totalitarismia kohtaan. Shostakovichin kerrotaan myös hautoneen itsemurhaa kvarteton syntyaikoina ja että kahdeksas kvartetto olisi hyvin intiimi ja omaelämänkerrallinen kuvastaen säveltäjän sen hetkistä traagista ajatusmaailmaa. Henkilökohtaisuutta ilmentää myös kvarteton sävelmotiiveissa käytetyt säveltäjän omat nimikirjaimet DSCH (sävelet D, Es, C, H).

Mark A. Popkin oli amerikkalainen fagotisti, joka teki merkittävän uran useissa amerikkalaisissa orkestereissa ja ennen kaikkea kamarimuusikkona mm. Clarion-puhallinkvintetissä ja Lincoln Centerin kamarimusiikkiseurassa. Hän on sovittanut lukuisia teoksia puhallinkvintetille. Popkinin taitavasti kirjoittama Shostakovichin kahdeksannen jousikvarteton puhallinkvintettisovitus tavoittaa erinomaisesti alkuperäisen teoksen luonteen, mutta luo teokseen myös aivan omanlaisensa sointimaailman ja avaa uusia värejä ja ulottuvuuksia Shostakovichin traagiseen musiikkiin.

Sinfonia concertante on klassismin aikana syntynyt taidemusiikin muoto, jossa yhdistettiin sinfonian ja orkesterisäesteisen soitinkonserton vakiintuneita muotoja. Sinfonia concertantessa on tavallisesti kaksi tai useampia solisteja, jotka soittavat teoksen pääasiallisen melodisen aineksen orkesterin säestäessä ja tukiessa solisteja.

Wolfgang Amadeus Mozart sävelsi useita sinfonia concertante-tyylisiä teoksia, joista kaikki eivät ole säilyneet kokonaisina. Sinfonia concertante K.364 vuodelta 1779 viululle, alttoviululle ja orkesterille lienee tunnetuin säveltäjänsä tämän tyylilajin teoksista.

Mozart vuodattaa teokseensa poikkeuksellisen yltäkylläisiä melodisia ja soinnillisia sävelkudelmia, jotka virtailevat säveltäjän taituruudelle ominaisesti vaivattomasti kuulijan poimittaviksi kuin kypsät hedelmät. Mozartin teos kiersi kauan käsikirjoituksen kopioina kunnes vasta vuonna 1802 siitä ilmestyi painettu versio.

Vain kuuden vuoden päästä, vuonna 1808, julkaistiin Mozartin teoksesta anonyymiksi jääneen sovittajan versio jousisekstetolle nimellä Grande sestetto concertante. Anonyymi sovittaja on erittäin kekseliäästi ja taitavasti järjestänyt sekä orkesteriosuudet että kahden alkuperäisteoksen soolosoittimen osuudet vain kuuden soittajan soitettavaksi mielekkäällä ja  loogisella tavalla. Jopa alkuperäisteoksen soolokadenssit, jotka vain solistit esittävät ilman orkesterin säestystä, on sovittaja jakanut oivaltavasti kaikkien sekstetin soittajien yhdessä soitettaviksi.

Tiedossamme ei ole, että Grande sestettoa olisi aiemmin esitetty Turussa ja koko Suomessakin ehkä vain kerran Kuhmon kamarimusiikkifestivaaleilla, joten mitä todennäköisimmin saamme tänään kuulla teoksen Turun ensiesityksen! Kerran näinkin!

Turku Ensemble toivottaa nautinnollista konserttia sekä menestystä Turun musiikkijuhlien järjestämälle uudelle Aurora-konserttisarjalle!

Harri Sippel, puheenjohtaja
Turku Ensemble