Hyvästi, ystävät

100 vuotta sitten tammikuussa 1926 päättyi kolmen taiteilijan ystävyys. Samalla sai päätöksensä myös yksi tunnetuista kolmiodraamoista eli runoilijoiden Eino Leinon ja L. Onervan sekä säveltäjä Leevi Madetojan lähes pari vuosikymmentä jatkunut monimutkainen suhde. Ylioppilaskunnan Laulajat ja kuoronjohtaja Pasi Hyökki tuovat Turun musiikkijuhlille tämän suhteen perustalle rakentuvan koskettavan ja runollisen konserttikokonaisuuden Hyvästi, ystävät.

Leino ja Onerva olivat tavanneet jo 1900-luvun alussa, mutta rakkaudeksi suhde syveni vuoden 1908 tienoilla Leinon muuttaessa pois kotoaan ensimmäisen vaimonsa luota. Paria vuotta myöhemmin Onerva tutustui Madetojaan tämän säveltäessä musiikkia Leinon näytelmiin. Madetoja ja Onerva avioituivatkin vuonna 1913, mutta Leino säilyi mukana kolmantena pyöränä aina kuolemaansa saakka.

Konsertin ohjelmisto sisältää yksinomaan Eino Leinon ja L. Onervan runoihin sävellettyjä teoksia, joista lähes kaikki ovat syntyneet Leinon elinaikana. Ne on myös jaoteltu pääsääntöisesti aikajärjestykseen. Näin pääsemme palaamaan ajassa taaksepäin ja seuraamaan – tai ainakin kuvittelemaan – tunnelmien etenemistä taiteen keinoin. Valtaosa sävellyksistä on Leevi Madetojan käsialaa, joka ei varmasti ole vain sattumaa.

Illan musiikki on täynnä herkkyyttä, kaihoa ja intensiivistä tunnetta. Lyhyet, tiiviit teokset muodostavat virtaavan kokonaisuuden, jossa rakkaus, kaipaus ja elämän rajallisuus kulkevat rinnakkain. Kuorolaulu tuo runoihin uuden ulottuvuuden: sanat heräävät eloon moniäänisenä ja hengittävänä kokonaisuutena. Tunnelma on intiimi mutta samalla voimakas, kuin kurkistus menneen ajan sielunmaisemaan.

Hyvästi, ystävät on konsertti, jossa musiikki ja runous kertovat tarinan ystävyydestä, rakkaudesta ja menetyksestä.

Suomalaisen kulttuurihistorian kiehtovimpiin tarinoihin kuuluu runoilija Eino Leinon (1878–1926), kirjailija L. Onervan (1882–1972) ja säveltäjä Leevi Madetojan (1887–1947) elämänmittainen kolmiodraama. Se on kertomus rakkaudesta, ihailusta, pettymyksistä ja uskollisuudesta taiteelle, mutta samalla myös ainutlaatuinen luku suomalaisen runouden ja musiikin historiassa.

Leino oli kuolemansa jälkeen kansallisrunoilijaksi nostettu karismaattinen ja elämänjanoinen persoona, jonka taiteessa herkkyys ja intohimo yhdistyivät poikkeuksellisella tavalla. Nuori Hilja Onerva Lehtinen, sittemmin L. Onerva, ihaili Leinoa syvästi, ja heidän välilleen kehittyi kiihkeä suhde, jossa rakkaus, luova kumppanuus ja keskinäinen kilpailu kietoutuivat toisiinsa. Molemmat tunnistivat toisissaan poikkeuksellisen lahjakkuuden, mutta heidän suhteensa oli usein myrskyisä. Taiteellinen kunnianhimo, taloudelliset vaikeudet ja Leinon levoton elämäntyyli estivät pysyvän yhteiselämän.

Onerva löysi rinnalleen säveltäjä Leevi Madetojan. He avioituivat vuonna 1918, ja heidän liitostaan tuli suomalaisen taide-elämän merkittävimpiä kumppanuuksia. Vaikka Onerva ja Madetoja muodostivat elämänkumppanuuden, Leino säilyi heidän elämässään voimakkaasti läsnä niin muistojen kuin taiteenkin tasolla. Kolmikon väliset suhteet olivat monimutkaiset, mutta perustuivat myös keskinäiseen kunnioitukseen.

Taiteessa nämä elämänvaiheet muuntuivat runoiksi, lauluiksi ja sävellyksiksi. Leinon tuotannossa rakkaus näyttäytyy usein yhtä aikaa riemullisena ja kohtalokkaana voimana, kun taas L. Onervan kirjoituksissa kuuluu itsenäisen, voimakastahtoisen ja tunteensa tiedostavan naisen ääni. Madetojalle runous oli ehtymätön inspiraation lähde, ja erityisesti Leinon tekstit saivat hänen sävelkielessään syvän ja hienostuneen ilmaisun. Monet suomalaisen yksin- ja kuorolaulun rakastetuimmista teoksista syntyivät juuri tämän runouden ja musiikin vuoropuhelusta.

Kolmikon elämässä ilot ja menetykset, rakkaus ja yksinäisyys, menestys ja vastoinkäymiset eivät jääneet vain henkilökohtaisiksi kokemuksiksi. Ne jalostuivat taiteeksi, joka puhuttelee yhä kuulijoita ja lukijoita. Juuri siksi Leinon, L. Onervan ja Madetojan tarina on enemmän kuin kulttuurihistoriallinen kuriositeetti: se on kertomus siitä, kuinka syvästi ihmisen elämä ja taide voivat kietoutua toisiinsa.

Tämän illan musiikissa ja runoudessa heijastuvatkin paitsi kolmen poikkeuksellisen taiteilijan persoonat myös niiden tunteiden ja kokemusten kirjo, joista heidän luomisvoimansa ammensi. Näin heidän ainutlaatuinen tarinansa elää edelleen suomalaisessa kulttuurissa, sävelissä ja sanoissa.

Martti Salo